Une prière pour les cimes timides

Edeltävä osa Veisu luonnonkoneille oli miellyttävä sekoitus meditatiivista melankoliaa ja ajattelua, joten odotin jollain tapaa ehkä samaa Munkki ja robotti -kirjaparin toiselta osalta. Yhtälailla kevyt lukukokemus kuin sen edeltäjäkin, mutta tällä kertaa se ei pitänyt minua niin tiukasti otteessaan. Ehkä siksi, koska tämä osa on ensimmäisen kääntöpuoli: siiinä missä Veisussa keskityttiin munkki Dexin sisäiseen maailmaan, niin tällä kertaa pääosassa oli Kirjotäplänukakas, jonka into ja halu auttaa ihmisiä rakentaa suuren osan kirjan havainnoinneista. Lopulta päädymme lopulliseen totuuteen elämän tarkoituksesta. Ehkä.

Mihin tämä kirjasarja lopulta pyrki? Utopiakuvauksena se esittää jälkiteollista kierrätystaloudella toimivien pasifististen yhteisöjen luonnetta, romaanina ihmisenä olemisen tarkoitusta. Mikäs siinä – kaikessa paistaa Kalifornian auringon kirkkaus, mikä on vaan kaltaiselleni pohjoisen pimeyteen tottuneelle hitusen hiostava.

I really enjoyed this tale.

i liked how the storytelling shifted and adapted with the story change that we have between the two groups. the discovery of the different human settlements and their societies is fascinating, thought-provoking and poetic all at once. i loved the ending, even if i had to read it multiple times to be sure. i will miss Dex and Mosscap. :(((

Continues where the first one left off

Like the first book in the series, I had a good laugh and paused to think a few times. An excellent novella for a warm summer night that offers a peculiar perspective on some of our real world problems.